Mitä siellä koululla sitten tehdään?

Kouluyhteistyön mallien kehittäminen. On se vaan sanahirviö. Mä olen tässä viimeisten kuukausien aikana opetellut käyttämään sitä lauseessa. Kuulostaa se vieläkin karmivalta. Mä olen saanut kertoa työstäni monelle eri taholle ja joka kerta kelaan, että miten tän selittäisi mahdollisimman järkevästi ja simppelisti. En osaa vieläkään. Helpoin tapa olisi sanoa että kehitän kouluyhteistyötä. No joo. Häh? Mitä sä siis käytännössä teet? Niinpä niin.

Mä haluan ajatella että teen sitä mitä lapset ja nuoret toivoo kouluilla tehtävän. Yritän löytää parhaita tapoja koulun ja nuorisotyön lähentämiseen. Yhteistyö kahden hyvin erilaisen toimijan kesken vaikuttaa lyhyen kokemuksen perusteella älyttömän mielenkiintoiselta ja haasteelliselta.  Tätä työtä tarvitaan ja tätä työmuotoa on myös syytä kehittää.

Niin se mitä mä käytännössä teen? No, mä tapaan viikottain eri-ikäisiä lapsia ja nuoria, ikäväliltä 8-30, erilaisissa oppimisympäristöissä ja niiden ulkopuolella. Alakoululla, yläkoululla, amiksessa ja lukiossa, myös nuorisotilalla. Oma rooli heilahtelee päivän aikana välituntileikittäjästä seksuaalikasvattajaksi ja takaisin. Tulee sopeuduttua moniin tilanteisiin aika nopeallakin tahdilla.

Alakoululla toteutan välituntitoimintaa lasten toiveiden mukaisesti (tervapataa, katuliituilua, jutustelua, viikinkipalloa tms.), olen mukana yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä ja muutamassa muussa koulun sisäisessä ryhmässä, vedän ryhmäytyksiä ja tulevaisuudessa myös muita teematunteja sekä kohdennettuja kerhoja. Oppilaskuntatoimintaan olisi myös tarkoitus sukeltaa mukaan. Alakoulun puolella myös yhteys koteihin on vahva ja tämän tiimoilta suunnittelen yhteistyössä vanhempainyhdistyksen kanssa teemallisia vanhempaintapaamisia liittyen nuoren elämään.

Yläkoulun puolella välituntitoiminta on tällä hetkellä läsnäoloa, jutustelua ja vahvaa näkymistä koulun käytävillä. Tämäkin nuorten toiveiden mukaisesti. Teematunteja, ryhmäytyksiä, tukaritoiminnan koordinointia, kohdennettua ryhmätoimintaa, tekemistä hyppytuntilaisille, yhteisöllistä oppilashuoltoryhmää ja paljon muuta. Tärkein toimintamuoto läsnäolo. Ei ole läsnäolon voittanutta. Koulun käytävää pitkin jos yrittää kiireellä mennä läpi, ei vaan onnistu, nuorilla on valtavasti asiaa.

Omnialla olen ollut mukana ryhmäytyksissä, pitänyt teematunteja, esitellyt nuorisotoimintaa, koordinoinut välituntityöryhmiä, ideoinut toimivampia ratkaisuja nuorten kouluviihtymisen edistämiseksi ja ollut mukana ryhmänedustajien sekä opiskelijahallituksen kokouksissa. Ammattiopistolla on valtavasti toimipisteitä ja sen vuoksi aika ei riitä ihan jokaisen toimipisteen säännölliseen toimintaan. Onneksi vähempikin riittää!

Espoon yhteislyseon lukiolla aloitan ensi viikolla välitunti- ja hyppytuntitoimintaa kerran viikossa. Lukiolla ja ammattiopistolla olisi tarkoitus myös osallistua Yesboxin järjestämiin työpajoihin liittyen esim. itsenäiseen asumiseen.

Tällaista kaikkea. Paljon itselle uutta ja ihmeellistä, seassa onneksi myös tuttua ja turvallista. On vieläkin vaikeaa selittää mitä tekee työkseen, mutta käytännön tasolla siis tuota edellä mainittua. Kaikenlaista ja vähän vielä muutakin. Henkilökohtaisesti tässä tärkeää on ollut nuorilta kysyminen. Kaikessa toiminnassa pyrin huomioimaan nuorten mahdollisuuden vaikuttaa. Nuoret ovat itse toivoneet ryhmäytystunteja luokilleen, kertoneet ettei välkillä tarvitse olla toimintaa, vaan juuri se läsnäolo riittää, lapset ovat toivoneet taas kovasti välkkätoimintoja, tukarit ovat pyytäneet lisää tapaamisia ja niin edelleen. Kyllä tää lapsista ja nuorista pitää lähteä. Siitä mitä he haluavat ja toivovat nuorisotyön tekevän kouluilla. Osallisuus, osallisuus, osallisuus. Se harmittavan usein unohdetaan.

Teoriatasolla projektilla pyritään siis kouluyhteistyön mallien kehittämiseen. Toisin sanoen tämän lukuvuoden jälkeen toivon saavani nuorisotilan työntekijänä tehdä myös kouluyhteistyötä avoimen nuorisotilatyön lisäksi. Haluaisin projektilla saavutettavan edes pienimuotoista kasvatusyhteisöllisyyttä, sellaista jossa koulu näkee meidät nuorisotyön toimijat hyvänä lisänä koulussa tehtävälle työlle ja me nuorisotyössä oltaisiin valmiita laajentamaan toimintaympäristöämme. Ei yksi aikuinen lisää varmasti pahaakaan tee. Vai mitä luulette?

T: SINI

P.S. Mulle on ollut suunnattoman paljon apua Saunalahden nuorisotilan työntekijöistä, joiden työnkuva on tänä syksynä vähän muuttunut ja he ovat enemmän mukana kouluaikana tehtävässä työssä. Ilman heitä toiminta ei olisi niin vahvaa Saunalahden ja Mainingin kouluilla. Iso kiitos siitä! Tästä huomaa juuri sen yhteistyön tärkeyden, ei kukaan tällaista yksin voi tehdä. Tukea ja apua tarvitaan monelta suunnalta.

Buustia Oulusta!

Lähdettiin koko tiimin voimin Ouluun Koulun ja nuorisotyön yhteistyön tolkku ja merkitys -seminaariin, joka oli hyvää sparrausta meille omassa kehitystyössämme Espoossa. Saatiin lisää varmuutta siitä, että ollaan hyvällä asialla! Nuorisotyön vieminen kouluun on tärkeää ja nuorisotyöntekijöiden osaamiselle ja läsnäololle on kouluissa tarve ja tilaus. Yle uutisoi aiheesta seminaarin aikana näin.


Inspiroiduttiin Oulussa paitsi puheista, myös puitteista! Erityisen hieno homma mielestämme oli selfie -koppi  Ritaharjun koulun aulassa. Samoissa tiloissa toimii myös nuorisotila ja yhteistyö on heillä luonteva osa arkea.

Koppiin vaan yksin tai kaverin kanssa, ilmeet kohdalleen ja muikku! Aulassa on screeni, johon kuvat tulevat näkyviin. Huikea idea!

Hauskojen ideoiden lisäksi pureuduttiin nuorten toimijuuteen, sen vahvistamiseen ja siihen, miten nuorisotyö voisi olla koulun osallisuustoiminnan tukena ja apuna. Alla oleva keskustelunpätkä avaa sitä, millainen matka meillä aikuisilla on vielä kuljettavana. Meillä on velvollisuus tukea ihan jokaisen oppilaan ja nuoren toimijuutta ja osallistumista, ei vain oppilaskunnan, aktiivisten ja äänekkäiden. Nuorilla on oikeus vaikuttaa heitä koskevissa asioissa!

Saimme Oulusta lisää virtaa, ideoita ja mandaattia viedä kouluyhteistyöasioita eteenpäin myös Espoossa - toimintatapojen, toiminnallisten menetelmien ja organisaatioiden yhteistyön rakentamisen pilotointi kouluilla jatkuu ja sen ohessa työstetään kovasti  sellaista joustavaa ja mahdollistavaa rakennetta, joka tukee työtämme yhteisen päämäärän, eli lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen saavuttamiseksi!

Lapset ja nuoret ovat erilaisia ja täydellisiä juuri sellaisina kuin he ovat. Jokaisella on oma tapansa olla maailmassa ja mikään niistä ei ole väärä. Meidän tehtävämme on tukea heidän kasvuaan ja antaa heille eväitä tehdä sellaisia valintoja, jotka tuottavat onnellisuutta sekä osallisuuden, yhteisöllisyyden ja onnistumisen kokemuksia heidän kulkemallaan tiellä!

"A child educated only at school, is an uneducated child" - George Santayana

Sini, Triin ja Anna

Mistä on kyse?

Kouluyhteistyön mallien kehittäminen -projekti on Espoon nuorisopalveluiden ja opetustoimen yhteinen ja sen tavoitteena on kehittää koulun ja nuorisopalveluiden yhteistyötä lasten ja nuorten kasvun tukemisessa. Yhteistyöllä toteutettu vanhemmuuden tukeminen on myös nostettu yhdeksi tavoitteeksi. Projektin tavoitteena on luoda yhteisiä rakenteita sekä käytännön työkaluja, jotka helpottavat yhteistyötä, selkiyttävät ammattilaisten rooleja ja yhtenäistävät nuorisopalveluiden tekemää yhteistyötä koulujen kanssa. Tuomalla nuorisotyö ja nuorisonohjaajien osaaminen vielä vahvemmin kouluun opettajien osaamisen rinnalle, tuetaan kokonaisvaltaisemmin lasten ja nuorten kasvua. Pitkällä tähtäimellä tämä näkyy lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääntymisenä sekä koulun näkökulmasta koulusuoriutumisen parantumisena. Yhteisen toimintamallin tavoitteena on, että jatkossa pystytään toteuttamaan laajempaa, laadukkaampaa ja yhtenäisempää toimintaa olemassa olevilla resursseilla.

Toimintamallin avulla nuorisonohjaajien sosiaalinen osaaminen tuodaan kouluun pedagogisen osaamisen rinnalle suunnitelmallisemmin ja yhtenäisemmin niin, että kaikki oppilaat saavat yhdenvertaista palvelua nuorisopalveluilta asuinpaikasta ja koulusta riippumatta. Toiminnalliset menetelmät, joita toimintamalliin kirjataan, valitaan pilotointivaiheessa, joka on käynnissä tällä hetkellä kuudessa eri oppilaitoksessa. Pilotoitavat menetelmät on valittu kokoamalla jo käytettyjä, hyviksi havaittuja menetelmiä yhteen ja työstämällä niitä eteenpäin projektin työryhmässä. Pilotoinnin aikana toteutetaan erilaista välituntitoimintaa, teematunteja, luokkakohtaista työskentelyä, kerhoja, kohdennettuja pienryhmiä ja mahdollisesti tapahtumia.

Tärkeinä arvoina toiminnassa ovat yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäminen, jotka ovat nuorisonohjaajien keskeistä osaamista. Lisäksi toteutetaan päihdekasvatusta, seksuaalikasvatusta ja itsetuntoon, minäkuvaan ja oman tulevaisuuden suunnitteluun liittyvää toimintaa.

Menetelmiä pilotoidaan lukuvuonna 2014 - 2015 Tiistilän (yhtenäiskoulu), Kalajärven (yhtenäiskoulu), Saunalahden (alakoulu) ja Mainingin (yläkoulu) kouluilla, sekä osa toiminnoista myös Omnian ammattiopistolla ja Espoon yhteislyseon lukiossa. Pilotointiin on palkattu kaksi täysipäiväistä nuorisonohjaajaa, joiden aika jakaantuu pilottikoulujen kesken. Tiistilän ja Kalajärven kouluilla työskentelee Triin ja Saunalahden ja Mainingin kouluilla, sekä toisen asteen koulujen yhteistyössä työskentelee Sini.