Espoon nuorisopalveluiden esimiehet ja asiantuntijat pohtivat kehittämispäivillä sitä, mikä kouluyhteistyön syventämisessä eniten huolettaa. Huolet olivat konkreettisia, ja liittyivät resursseihin, nuorisonohjaajien osaamiseen ja rooliin koululla, kouluun toimintaympäristönä, eri tahojen sitoutumiseen sekä siihen, miten työnkuvan muuttuminen tulee vaikuttamaan nuorisonohjaajien arkeen.
Vaaleanpunaiset huolet
Päivän aluksi maailmaa katseltiin vaaleanpunaisten post-it -lappujen kautta. Mikä huolettaa? Mikä aiheuttaa haasteita?
Esimiesten ja asiantuntijoiden huolena oli nuorisonohjaajan jaksaminen lisääntyvän työtaakan alla sekä se, miten vähenevät resurssit riittävät uudenlaisen työmuodon haltuunottoon. Lisäksi huoletti toimintamallin sovellettavuus erilaisten nuorisonohjaajien ja erilaisten koulujen työkaluksi, se miten koulussa otetaan nuorisonohjaajat vastaan ja miten nuorisonohjaaja löytää siellä oman paikkansa. Nuorisonohjaajien osaamisen riittäminen uudenlaisessa verkostoyhteistyössä ja se, saako uudessa toimintaympäristössä ja uusien työtapojen opettelussa tarpeeksi tukea, nousi paljon keskusteluun.
Miten nuorisonohjaajien vahvuuksia voidaan hyödyntää kouluyhteistyössä?
Perustuuko toimintamallin toteuttaminen vapaaehtoisuuteen vai pakottamiseen?
Miten tuloksia voidaan mitata ja tehdä näkyväksi?
Pitääkö kaikilla kouluilla tehdä yhtä paljon?
Pitääkö nuorisonohjaajan motivoida opettajaa?
Miten tiedot ja taidot ja kokemukset saadaan jakoon kaikille nuorisonohjaajille?
Miten pystytään tarjoamaan sekä kivaa tekemistä kaikille että tukea niille, jotka sitä tarvitsevat? Ettei profiloiduta pelkästään "huolityypeiksi".
Pohdittiin sitä, miten helposti kouluun oikeasti pääsee sisälle, onko yhteistyön rakentaminen yksinäistä puurtamista ja "tuulimyllyjä vastaan taistelemista", jos koulut eivät olekaan innostuneita yhteistyöstä tai valmiita jakamaan vastuuta yhteistyön suunnittelusta.
Ja muutos. Muutos saattaa aina pelottaa.
Kun aamupäivä oltiin vellottu aallonpohjassa, huolissa ja haasteissa, vaihdettiin lounaan jälkeen näkökulmaa täysin, ja siirryttiin vihreisiin post-it -lappuihin (joita on huikeasti enemmän kuin vaaleanpunaisia)!
Vihreät ratkaisut
Käännetään uhka mahdollisuudeksi!
Nuorisotyön evoluution mahdollisuudet!
Huolet jaettiin lennossa syntyneiden laajempien otsikoiden alle, ja niihin etsittiin ryhmissä konkreettisia ratkaisuja.
Ratkaisuissa peräänkuulutettiin asennemuutosta, ennakkoluuloista luopumista, omaa aktiivisuutta ja toisaalta vastuun jakamista, perehdytystä (molemmin puolin), koulutusta ja osaamisen kehittämistä vastaamaan tämän päivän työnkuvan mahdollisiin haasteisiin.
Lisäksi erittäin tärkeänä pidettiin jälleen yhteistä suunnittelua ja yhteisiä tavoitteita, joiden katsottiin vastaavan melkein suurimpaan osaan esimiesten ja asiantuntijoiden alkuperäisistä huolista. Kun kaikki suunnitellaan yhdessä ja työskennellään kohti yhteisiä tavoitteita niin, että molemmilla on selkeästi määritelty rooli ja vastuualue, onnistutaan hyvin todennäköisesti rakentamaan jotain pysyvämpää ja saamaan hyviä tuloksia aikaan.
Esimiehen tukea pidettiin todella tärkeänä sekä sitä, että kouluyhteistyöhön käytettävät resurssit on määritelty selkeästi. Lisäksi työyhteisön tuki sekä tiedon ja osaamisen jakaminen esimerkiksi työpistepalavereissa, koettiin erityisen tärkeäksi.
Toimintamallista haluttiin sellainen, että se mahdollistaa, mutta ei sido liikaa. Korostettiin, että kouluyhteistyö ei saa olla päälleliimattua, vaan työtehtäviä täytyy katsoa tarkasti ja järjestellä uudelleen niin, että työt eivät kasaudu aktiivisimmille. Toisaalta nähtiin paljon tilaa tehostaa työajankäyttöä ja saada samalla työaika- ja henkilöstöresurssilla enemmän aikaan.
On ok sanoa, että jännittää!
Kouluyhteistyö ei ole ylityötä, vaan jostain muusta pois.
Osa ohjaajan perustyötä!
Vastataan koulun tarpeeseen!
Tehdään työtä nuoret edellä!
Kouluyhteistyö itseasiassa varmistaa työn tulevaisuuden!
Esimiehen ja työyhteisön tuki ja sparraus!
Positiivinen asenne ja ennakkoluulottomuus!
Kaikkien pitää ainakin kokeilla, että saavat kokemuksen! Tässä tuki, rohkaisu, tsemppaus ovat tärkeitä! Uusille työntekijöille tiedoksi, että työ sisältää verkostoyhteistyötä!
Kannustaminen ja innostaminen yli ammattirajojen!
Oma positiivinen esimerkki! (Motivointi)
Projektikoordinaattoria ilahdutti kovasti hyvä keskustelu kouluyhteistyön merkityksestä, haasteista ja toisaalta mahdollisuuksista. Lisäksi ilahduttavaa oli tietysti se, että vihreitä lappuja oli paljon enemmän kuin vaaleanpunaisia!
Yhden päivän työskentely tuotti paljon arvokasta tietoa ja auttaa erityisesti jalkautuksen suunnittelussa ja toimintamallin hiomisessa valmiiksi.
Lisäksi, kehittämispäivien jälkeen odotti Surveypal -kyselyssä lisää buustia: Koulun henkilöstön kyselyyn vastanneet silloin 50 opettajaa, kuraattoria, rehtoria ja muuta koulun aikuista toivottivat melkein yksissä tuumin nuorisotyön tervetulleeksi kouluun!
 |
| Asteikolla 1-5, niin että 1= täysin eri mieltä, 2= melko eri mieltä 3 =ei samaa, eikä eri mieltä 4= melko samaa mieltä ja 5= täysin samaa mieltä |
Koulun henkilöstön kyselystä lisää ensi kerralla!
Anna
