Syksy kiiruhtaa eteenpäin ja on pitänyt myös minua kiireisenä toimintamallin viimeistelyn ja jalkautuksen, resurssien suunnittelun ja monenlaisen sidosryhmäviestinnän ja tiedottamisen kanssa.
Syksyn aikana on vielä aikeissa sopia nuorisopalveluiden esimiesten kanssa kouluyhteistyöhön jatkossa käytettävistä resursseista ja siitä, miten resurssit tullaan jatkossa suunnittelemaan, esitellä toimintamallia kuraattoreille ja rehtoreille, suunnitella peruskoulujen ja nuorisopalveluiden henkilöstön yhteinen perehdytyspäivä ja projektin loppuseminaari, vahvistaa toisen asteen oppilaitosyhteistyöstä vastaavan verkoston toimintaa, koota kouluyhteistyön menetelmäpankki valmiiksi sekä kerätä jatkopilotoinnista kaikki kullanarvoinen kehittämistieto toimintamallin viimeistelyn tueksi.
Huh. Hengästyttää vähän ajatuskin, mutta samalla asioiden vauhdikas eteneminen antaa energiaa viedä prosessi kunnialla loppuun!
Olemme aikaisemmin kysyneet mm. espoolaisilta 9. luokkalaisilta, pilottikoulujen oppilailta ja nuorisopalveluiden henkilöstöltä suuntia, ideoita ja ajatuksia liittyen koulun ja nuorisotyön yhteistyön kehittämiseen ja nyt myös peruskoulujen henkilöstö on vihdoin saanut äänensä kuuluviin.
Kyselyyn olemme tähän mennessä saaneet vastauksia 71 aikuiselta, jotka työskentelevät koululla eri rooleissa, sekä alakoulujen että yläkoulujen puolelta ja tulokset ovat todella kannustavia! Tuntuu siltä, että tahtotila yhteistyön rakentamiselle on ollut olemassa molemmilla tahoilla jo pitkään, mutta ei olla oikein tiedetty mitä kautta yhteistyötä olisi voinut alkaa rakentaa. Onneksi nyt rakennetaan!
95,8% kaikista vastaajista suhtautuu nuorisopalveluiden kanssa tehtävään yhteistyöhön joko erittäin positiivisesti tai positiivisesti, mikä on uskomattoman hienoa! Tuntuu jälleen, että teemme oikeita asioita! Erityisen ilahduttavia tulokset ovat siksi, että koulua on perinteisesti pidetty melko suljettuna yhteisönä ja uudistusten viemistä sinne hankalana. Espoolaiset peruskoulut ovat tässä kyselyssä todistaneet monia turhia ennakkoluuloja vääriksi!
Vastaajista suurin osa (53 vastaajaa) tietää missä lähin nuorisotila sijaitsee, tuntee suunnilleen (43 vastaajaa) nuorisonohjaajien toimenkuvan ja osaamisen ja on itse tehnyt yhteistyötä (40 vastaajaa) nuorisonohjaajien kanssa. Kuitenkin molemminpuolista viestintää on syytä kehittää, sillä vastaajista viisi ei tiennyt lähimmän nuorisotilan sijaintia, 12 vastaajaa koki tuntevansa huonosti ja 3 ei lainkaan nuorisonohjaajien toimenkuvaa ja osaamista ja 11 vastaajan mukaan heidän koulullaan ei ole tehty yhteistyötä nuorisonohjaajien kanssa. Toimintamallissa huomioidaan tämä viestinnän ja toisaalta toisten osaamisen tuntemisen tärkeys nimeämällä jokaiselle peruskoululle oma nuorisonohjaaja, kirjaamalla nuorisonohjaajien keskeinen osaaminen pääpiirteissään ja luomalla rakenteet yhteiselle suunnittelulle.
Vaikka yhteistyö on paikoin kompastellut tai jäänyt tekemättä, paljon on myös jo tehty! Suurimmalle osalle vastaajista 7. luokkien ryhmäytyspäivät olivat tuttuja ja myös muista yhteistyön muodoista oli kohtuullisen paljon kokemusta. Vastaajia pyydettiin avoimessa kysymyksessä nimeämään hyviä yhteistyön muotoja, joita he suosittelisivat myös muille kouluille. Ryhmäytyksiä, jatkoryhmäytyksiä ja ryhmädynamiikkaan liittyviä tunteja suositteli 25 vastaajaa, välituntitoimintaa ja nuorisonohjaajan läsnäoloa välitunnilla suositteli 11 vastaajaa, päihdekasvatusta 8 vastaajaa ja kaikkea sitä toimintaa, mistä itsellä oli kokemusta suositteli 7 vastaajaa. Myös oppilaan yksilölliseen tukeen liittyvä yhteistyö (4 vastaajaa), yhteinen suunnittelu, tiedonvaihto ja tiedottaminen puolin ja toisin (4 vastaajaa), oppitunneille osallistuminen (4 vastaajaa), seksuaalikasvatus (1 vastaaja), lasten ja nuorten ohjaaminen harrastusten pariin (1 vastaaja) ja luokkien vierailut läheisessä nuorisotilassa (1 vastaaja) mainittiin vastauksissa. 3 vastaajalla ei ollut vielä kokemusta yhteistyöstä tai sen muodoista.
Koulun henkilöstön vastaukset olivat monilta osin hyvin samassa linjassa nuorisonohjaajien vastausten kanssa. Myös opettajat, kuraattorit, psykologit ja rehtorit kokivat, että molemminpuolinen tuttuus, toisten osaamisen ja tekemisen tapojen tunteminen sekä aktiivinen yhteydenpito helpottavat yhteistyötä. Lisää tietoa kaivattiin kaikesta nuorisotyön osaamiseen, tavoitteisiin, resursseihin ja toimintatapoihin liittyvästä ja erityisesti kaikille koulun aikuisille, ei vain rehtorille. Koulun aikuiset kaipasivat tietoa myös siitä, miten nuorisotyö tavoitteineen asemoituu suhteessa kouluun ja koulumenestyksen tukemiseen, sekä miten nuorisotyö näkee koulun. Yhteydenpitoon kaivattiin selkeyttä, päivitettyjä yhteystietoja ja mahdollisesti jopa nettisivua, jossa opettajat voisivat käydä tutustumassa nuorisonohjaajiin.
Samoilla linjoilla koulun aikuiset olivat myös nuorisotyön ja koulun yhteistyön mahdollisuuksista. Yhteistyö nähtiin keinoksi jakaa osaamista ja tietoa ja sitä kautta saavuttaa kokonaisvaltaisempi kuva lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Koulussa tunnistettiin ja tunnustettiin nuorisotyölle samoja vahvuuksia kuin nuorisopalveluiden henkilöstön oman kyselyn tuloksissa. Monessa avoimessa vastauksessa mainitiin se, että opettajilla ei usein ole aikaa tai osaamista olla nuorisotyön tavoin oppilaiden tukena ja kulkea rinnalla, vaikka kuinka haluaisivat. Vastauksissa tunnistettiin myös opettajien ja oppilaiden välisen suhteen auktoriteettiasetelmaan ja opetusvastuuseen liittyvät haasteet. Nähtiin, että nuorisonohjaaja pystyy lähestymään oppilasta vapaammin ja lähempää, enemmän nuorten omasta maailmasta käsin. Tiedostettiin se, että nuorten elämä ja maailma on jotain paljon enemmän kuin koulu, eikä opettajien "pedagoginen linssi" vältttämättä ihan taivu sitä kaikkea näkemään. Koulun ja nuorisotyön eri näkökulmien yhdistäminen nähtiin ehdottomana vahvuutena, ja mahdollisuutena tukea nuorta kokonaisvaltaisemmin. Yhteistyö nähtiin myös mahdollisuutena aikuisten oppia toisiltaan.
Nuorisotyön rooliksi koulussa nähtiin myös harrastuksiin ja tervehenkiseen vapaa-ajanviettoon kannustaminen, ja sitä kautta pudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä yhteisöllisyyden edistäminen, ryhmädynamiikan kehittäminen ja ryhmäytymisen tukeminen osana kouluviihtyvyyden kehittämistä.
Koulun aikuiset pitivät nuorisonohjaajista poiketen hieman tärkeämpänä sitä, että nuorisopalveluilla olisi tarjota valmiita "ohjelmapaketteja", joita opettajat voisivat "tilata" omalle luokalleen. Toimintamallissa ja yhteistyön syventämisessä tästä ohjelmapalveluajattelusta on tarkoitus vähitellen luopua, mutta se on ymmärrettävästi helppo tapa alkaa rakentaa yhteistyötä ja valmiit menetelmäkokonaisuudet helpottavat myös nuorisonohjaajia heidän astuessaan uuteen toimintaympäristöön, joka ei toimikaan täysin vapaa-ajan ja vapaaehtoisuuden ehtojen mukaisesti.
Kaikenkaikkiaan koulun henkilöstön vastauksista tuli todella motivoitunut olo ja hyvä mieli! Olemme aloittelemassa yhteistyötä aika mielettömien ammattilaisten kanssa ja tuntuu, että tästä voi seurata pelkkää hyvää!
Otteita terveisistä projektitiimille:
”Rohkeutta ja aktiivisuutta koulun ja
nuorisotoimen yhteistyöhön! Toivottavasti aikaresursseja saadaan käyttöön tämän
yhteistyön lisäämiseksi. Oppilaiden osallistaminen niin koulussa kuin koulun ulkopuolella auttaa
kasvattamaan aktiivisia kansalaisia. Toivottavasti pääsemme ylittämään
kasvatustyössä turhat raja-aidat ja kasvun ohjaamisesta tulee yhteisöllistä työtä!”
”Kalajärven nuoriso-ohjaajat
ovat aktiivisia, helposti lähestyttäviä, monipuolisia ja yhteistyökykyisiä ! Heidän kanssaan olemme tehneet yhteistyötä joustavasti erilaisissa asioissa ja
täällä on pitkät perinteet monenlaiseen yhteistyöhön nuorisotoimen ja koulun
välillä. Suosittelen heidän kaikkia tapojaan sekä asennettaan mallinnettavaksi
kaikkialle :) ”
Anna
